Tässä päätän luovutanko vai jatkanko

Nyt tekee kovasti mieli palata vanhaan ajatteluun, itseinhoon ja -vihaan. En ole tänään liikkunut sen vertaa kuin yleensä ja syönyt myös erilaista ruokaa, joten olo tuntuu turvonneelta. Tekisi mieli haukkua ja rankaista itseäni, mennä myrkyllisellä mielellä nukkumaan josta tietysti seuraisi vaain ahdistuneenä tunnista toiseen sängyssä pyöriskelyä ja synkkääkin synkempiä ajatuksia.
 Olen yllättynyt että tuli edes mieleeni tämä mahdollisuus kirjoittaa fiiliksestä ja olen niin onnellinen että aloitin tämän blogin koska jo nyt ajatukset kääntyy uusille urille eikä itsevihassa pyöriskely enää houkuta! Tälle päivälle ei voi enää mitään, en kuitenkaan ole syönyt mitenkään järkyttävästi ja ehdin vielä hetken joogata ennen nukkumaan menoa. Huomenna on uusi päivä ja kunhan jaksan odottaa muutaman viikon niin eiköhän tuloksia ala näkyä. Mitään ei hyödytä itseviha ja luovuttaminen. Tarvitaan kärsivällisyyttä. Näitä latteuksia ja kuluneita lauseita mun pitää jankuttaa itselleni joka päivä melkein koko päivän, etten nyt luovuta niin kuin aina ennen. Yritän muistaa ne kaikki kauniit asiat mitä kirjoitin viime postauksessa kehostani ja rakkaudesta mitä se ansaitsee.

Tulen olemaan onnellinen, ensin tulen vahvaksi.